12. lokakuuta 2017

"Näiden todistajien läsnäollessa, kysyn sinulta,..."

Kun keväällä 2016 Setämiehen kanssa päädyttiin kihloihin, sovittiin naimisiinmenolle muutama ehto; haluttiin ensin saada yhteinen lapsi, tuolla yhteisellä lapsella piti olla nimi annettu eikä häitä juhlittaisi kirkossa. Myöhemmin ehtoihin ilmestyi myös se, että tasa-arvoisen avioliittolain pitää mennä läpi; emme halunneet olla epäreilussa asemassa joihinkin kavereihin nähden.

Petra ilmoittelikin olemassaolostaan pari viikkoa kihlautumisen jälkeen ja loppuvuosi meni tehokkaasti raskauteen ja vauva-arkeen keskittyessä. Viime keväänä Setämies nosti hääajatuksen uudestaan esille ja ehdittiin muutamakin hääpäivä kalenteriin katsoa ennen kun todella päästiin maistraattiin asti.

Todistajiksi saatiin pari kaveria, joiden kanssa käytiin syömässä lyhyen vihkitoimituksen jälkeen. Ruuan jälkeen meidän osalta ilta jatkui "häämatkalle" Caribialle. Shampanjaa, pienehköt hieronnat, uimista ja illalla lähdettiin vielä tulevan hääbändin keikkaa katsomaan. Setämies näki kyseisen bändin ensimmäisen kerran ja vakuuttui, että "pojat" kannattaa häihin kutsua vieraita viihdyttämään.


Itse en halunnut naimisiinmenosta kertoa etukäteen kovinkaan monelle, tiesin että kaikki sukulaiseni eivät halunneet meidän menevän naimisiin enkä halunnut negatiivisten kommenttien pilata iltaani. Setämies kertoi muutamille läheisilleen, mm. vanhemmilleen ja esimiehelleen jotta sai hääpäivän vapaaksi. Itse laitoin maistraatin jälkeen tekstiviestit vanhemmilleni ja illalla hotellilla ollessa julkaistiin kuva shampanjalaseista ja vihkitodistuksesta facebook-ystävien nähtäväksi. Onnitteluja luonnollisesti satoi, pääosin yllättyneet ihmiset ovat olleet onnellisia meidän puolesta. Joukkoon kumminkin mahtuu niitäkin jotka mielensä pahoittivat ja niitäkin jotka epäkorrektisti kyselevät onko toinen lapsi tulossa, olenko vain Setämiehen rahojen perään jne. Tällaiset kommentit on paras jättää omaan arvoonsa, mutta se on toisinaan helpommin sanottu kuin tehty...

Vihkipäivän look:
Mekko H&M
Sukkahousut pinkmonkey.fi

21. syyskuuta 2017

7/52: Aapine

Heli Laaksosen lounaismurteella kirjoittama Aapine johdattaa nimensä mukaisesti, hauskalla tavalla, kirjainten saloihin. Jokaisella kirjaimella on oma, yllättäväkin tarinansa, jota Elina Warstan hauska kuvitus tukee luontevasti. Kirjan loppupuoliskolta löytyy muutama hiukan pidempi tarina luettavaksi, hauska sanasto niille joille murteilla puhuminen ei muuten aukea ja lyhyt historiikki murteisiin liittyen.

Sanoisin, että 4/5. Lounaismurre on mulle pitkälti tuttua omien juurien kautta, mutta muutama "uusikin" sana ja sanonta löytyi. Kuvitus oli hauskaa, mutta joidenkin hahmojen ulkonäkö oli...vähintäänkin hämmentävä. Kuten kannesta löytyvän punasilmäisen kanin, krapulako sillä oli? :D
Kirja sopii niin hömppälukemiseksi aikuisille, pienimmille lapsille ääneen luettavaksi hauskan "kielensä" myötä  ja isommille lapsille muuten vaan. Kirjaimet ja sanat tosin kannattaa ensin oikeasta aapisesta opetella ettei joudu myöhemmin hankaluuksiin ;)

11. syyskuuta 2017

Yksi vai kaksi lasta

Ollaan Setämiehen kanssa pitkään yritetty toista lasta, oikeastaan koko tämä vuosi. Kuukausien yrittämisen jälkeen meillä lopulta tärppäsi ja tein elokuun puolessa välissä positiivisen raskaustestin. Odotin lopultakin Petralle pikkusisarusta, huhtivauvaa.
Muutama päivä myöhemmin alkoi kumminkin runsas verinen vuoto eikä niillä viikoilla ollut mitään tehtävissä. Ensimmäinen viikko-puoltoista oli sumuisia, iltaisin itkin itseni uneen ja näin jatkuvasti putoamisaiheisia painajaisia. Mietin mikä mussa on vikana...

Kuten tuolloin muutamille sanoin, en tiedä harmittaako enemmän pitkän yrittämisen jälkeinen keskenmeno vai se, että tämä asia unohtunee piakkoin. Kenellekkään emme ehtineet raskaudesta vielä kertoa, halusimme odottaa ensimmäiseen ultraan rauhassa. Sitä ultraa ei nyt tule.... En ehtinyt edes neuvolaan soittaa, joten raskaus ei tule näkymään edes terveystiedoissani-vaikka itse tiedän olleeni kaksi kertaa raskaana. Mä en osaa ajatella itseäni kahden lapsen äitinä, mulla ei ole enkelilasta jonka haudalla kävisin.

Kävin viikkojen ajan päänsisäistä kamppailua kirjoitanko tätä postausta. Pelkäsin, että teen kärpäsestä härkäsen. En halua sääliä. En halua, että ihmisten on vaikea kohdata mua tämän jälkeen, olla luonnollisia seurassani. Toisaalta tuntuu pahalta myös olla puhumatta. Tämä oli mulle, meidän perheelle iso juttu, eikä sitä noin vaan voi painaa unohduksiin vaikka pahin on jo helpottanut. Keskenmenot on tabu, josta ei puhuta. Tabu, josta pitäisi puhua jotta tämän asian kohtaavat eivät tuntisi oloaan niin yksinäisiksi.

Olen Petra 10kk ja...

...ymmärrän lyhyitä lauseita (esim. "Laita suuhun", "Tuletko syliin")
... osaan kääntyä selältä mahalleni
... osaan nousta karhukävely-asentoon
... osaan laskeutua istuma-asennosta mahalleni ja nousta takaisin istuma-asentoon
... osaan puhaltaa
... olen oppinut uusia äänteitä (kuten önnönnöö)

Tykkään kuunnella musiikkia.
En tykkää nukkumaan menemisestä.

Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä mitat edelliseltä neuvolakerralta (10kk):
paino 8890g (3070g)
pituus 68,4cm (45cm)
päänympärys - (35cm)

Seuraava neuvola 1v.

29. elokuuta 2017

Jälkiviisaan bucket list

Eilen pitkästä aikaa istuin alas tietokoneen ääreen ja oikein ajatuksella olin tätä blogia päivittämässä. Blogin luonnoksista löytyi bucket list "tulevalle kesälle" ja kävinkin laittamassa päiväkahvin tippumaan naureskellen ettei tämä vauva-arki nyt niin kiireistä ole. Kahvin tippuessa katsoin mitä muutaman kohdan lista piti sisällä ja kirjoittelin postauksen alustusta, kahvikupin nenän eteen saatua mietin mitä muuta kesä oli pitänyt sisällään-ja vastasin myöntävästi kaverilta tulleeseen puistoiluviestiin. Puistoilun jälkeen pitikin sitten laittaa pyykkejä kuivumaan, lähteä Setämiestä kaupalle vastaan, suorittaa ruokaostokset, tehdä ja syödä ruokaa,... Seuraavan kerran koko postauksen muistin kymmenen aikaan illalla, sängyssä jo loikoillessa. Nii-in, eihän tämä vauva-arki nyt niin kiireistä ole...

Kesäkuussa luonnosteltu listan alku näytti tältä (onnistuneet jutut merkitty ruksein):
...käy Puuhamaassa
...käy ulkouimapaikalla uimassa [x]
...löhöile riippumatossa [x]
...maistele jäätelökioskin uutuudet läpi
...paljasjalkaile
...tee itse jäätelöä
...leivo raparperipiirakka [x]
...käy mustikassa [x]
...järjestä puistopiknik ystäville
...syö mansikoita [x]
...käy puusaunassa [x]
...mökkeile

Lisäksi tehtiin koko perheen kesälomareissut mm. Jyväskylään ja Lahteen, käytiin useamman kerran moikkaamassa Petran isovanhempia (poislukien isäni jonka luona käytiin vaan kerran), juhlittiin yhdet häät, ostettiin grilli ja grillattiin (mun) kyllästymiseen asti, löydettiin uusi kesäkahvila, kävin poimimassa viinimarjoja ja keitin niistä useamman litran mehuja, käytiin kirppiksillä, käytiin festareilla,... Ei ihmekään siis että kesä tuntui taas menevän hujauksessa!
Jos alkavalle syksylle haluaa pintä bucket listia tehdä, niin se voisi alkaa näin; juhli toiset häät, käy kylpylässä, yllätä ihmisiä, nauti kynttilätunnelmasta iltojen pimentyessä, kudo takkatulen loimussa, kerää ja säilö omenoita,...
Elossa ollaan vaikka aina ei uskois :D
P.S. Facebook-filtterit on aika hauskoja...

7. elokuuta 2017

Olen Petra 9kk ja osaan...

... kääntyä napaa ympäri mahalla ollessani
... kääntää (pahvisen) kirjan sivuja
... vilkuttaa
... kääntyä pehmeällä alustalla (kuten sängyssä) selältä mahalleni
... seistä hyvin lyhyitä hetkiä ilman tukea
... seistä pidempiä aikoja tukevasti esim. sohvaa vasten
... nyrpistellä nenää
... mutristella huulia

Tykkään kun äiti nostaa minut seisomaan ja käsistä kiinni pitäen kallistaa taaksepäin.
En tykkää bodyjen/paitojen pukemisesta.

Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä mitat edelliseltä neuvolakerralta (8,5kk):
paino 8240g (3070g)
pituus 66cm (45cm)
päänympärys 44,7cm (35cm)


6. heinäkuuta 2017

Olen Petra 8kk ja osaan...

...maiskuttaa huulia
...istua tuetta
...työntää itseäni taaksepäin kun olen mahallani lattialla
...kurlata
...sihistä
...seistä lyhyitä hetkiä (< 1min) esim. sohvaa vasten

Tykkään syödä voileipäkeksejä
En tykkää potalle opettelusta

Neuvolassa ei olla käyty toukokuun jälkeen....

5. kesäkuuta 2017

Olen Petra 7kk ja osaan...

...juoda tuttipullosta
...laittaa tutin suuhun ja ottaa sen pois
...syödä kökkäreitä (esim. banaanin paloja)
...päristellä
...tarttua varpaistani
...eli riisua sukat
...viedä varpaat suuhun silloin kun ei ole vaippaa/housuja päällä
...olla jääräpäinen jos en jotain halua tehdä (kuten syödä)
...kääntyä selinmakuulta kummallekin kyljelle
...siirtää lelun tai muun esineen kädestä toiseen
...käännellä pitelemiäni esineitä 

Tykkään lelujen pesulapuista.
En tykkää nenän pyyhkimisestä.

Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä mitat edelliseltä neuvolakerralta (6,5kk):
paino 7490g (3070g)
pituus 62,6cm (45cm)
päänympärys 42,9cm (35cm)

26. toukokuuta 2017

6/52 Äitiyspakkaus

Cia Kiiskisen Äitiyspakkaus-kirjan takakansiteksti menee kutakuinkin näin: "Äitiyspakkaus on merkintöjä lapsen ensimmäisen elinvuoden ajalta. Se on raadollinen ja runollinen kuvaus arjesta, lapsesta, joka huojuttaa äitiään äärimmäisistä tunnetiloista toisiin, herättää hänessä niin raivoa ja kateutta kuin myös euforisen luomismyrskyn. Elämänmuutoksesta hämmentynyt äiti tekee muistiinpanoja paitsi lapsen nukkuessa ja miehen ollessa poissa myös matkatessaan bussilla terapiaan. Usein nainen takertuu päiväkirjaansa aamun sarastaessa, riidan tai valvottujen öiden jälkeen, kun realiteetitkin häilyvät. Kirjoittaminen on naiselle tapa selviytyä, nähdä läpi sumun, paeta ja muistaa. Se on keino välttää masennusta ja olla pahoinpitelemättä ketään. Se on myös hänen tapansa rakastaa, ainoa tapa pysyä järjissään." Kuulosti mielenkiintoiselta, mutta...

...odotukset eivät kumminkaan kohdanneet todellisuuden kanssa, kirja saa arvosanaksi 1/5. Kerronta todella oli runollista, tekstiin sai oikein keskittyä jotta ymmärsi mitä siinä sanottiin. Usein lukiessa väsymystila oli jo melkoinen tai kirja parin sivun jälkeen väsytti niin että monen sivun teksti meni täysin ohi. Näin jälkikäteen en osaa kirjan tapahtumista sanoa muuta kuin että reilu vuosi siinä esikoisen elämää seurattiin-väsyneen ja usein mieheensä turhautuneen äidin näkökulmasta.
Kerronta toki oli realistista, ei tämä vauva-arki aina herkkua ole, mutta sanoisin ettei myöskään niin synkkää millaisen kuvan kirja antaa. Toki jokainen lapsi on vaatimuksineen ja jokainen äiti tuntemuksineen erilainen... Lukekoon ken tykkää, kenellekkään en erityisesti osaa suositella.
Kuva: antikvaari.fi

23. toukokuuta 2017

5/52 Whitebrookin orvot

Ties kuinka moneen ystäväkirjaan tuli teinivuosina kirjoitettua suosikkikirjan kohdalla Whitebrookin orvot, kirjoittana Joanna Campbell. Vuodet vieri, tarina unohtui ja kun tämä nostalginen kirja tuli viime kesänä edullisesti (0,50e) kirpparilla vastaan, pitihän se ostaa ja nyt verestää muistoja. Valitettavasti ei enään yltänyt suosikkikirjojen joukkoon...

Eräänä iltana kirjan päähenkilönä toimiva Samantha löytää Whitebrookin orpovarsojen karsinasta nuoren, sijaiskodistaan karanneen tytön. Parisuhdekoukeroiden, laukkakilpailujen ja kouluhommien ohella alkaa selvittely kuka tyttö on ja monen monta mutkaa tarinaan mahtuu ennen kuin selviää saako tyttö jäädä Whitebrookin tilalle.

2/5, ei uudelleen luettuna kovin häävi. Kerronta satunnaisesti pomppivaa (tässä lauseessa päivä, seuraavassa lauseessa seuraavan päivän ilta) ja epäloogista (miksi käden murtanut tyttö pitää kantaa autoon). Tarina eteni hitaasti ja loppu tuli töksähtäen. Pari "pistettä" myönnettäköön omaperäisestä ideasta ja tarinan jatkuvuudesta; Täyttä laukkaa-sarjaan kuuluu reilu kaksikymmentä kirjaa, joista tämä on viidestoista. Sarjan kirjan toimivat hienosti myös omina teoksinaan. Nuorten heppafanien kannattaa sarjaan tutustua, ei juuri muiden.
Kuva: finlandiakirja.fi