19. huhtikuuta 2018

Positiivinen maaliskuu

Helmikuun loppupuolella odotin kauhuissani alkavaa maaliskuuta, kalenteri kun oli täynnä kaikenlaisia menoja ja muistettavia juttuja. Mulla jatkui n. 30h työviikot paikallisessa koulussa ja opistolla suoritettavia lähiopintoja oli jopa 11h saman viikon aikana. Petra teki hampaita, sairasteli ja päiväkotiin kuljettamiset/sieltä hakemiset pidentävät mun työpäivää aina parilla tunnilla. Oli keskusteluaikoja terveyskeskuksella (veljen kuolemaan liittyen), päiväkodin avoimia ovia, MLL:n tapahtumia,... Siinä vielä kun koitti kotia pitää joten kuten siivona ja järjestyksessä, niin ei iltaisin sänkyyn päästessä tarvinnut kauaa kyllä unta odotella... Päätin tuolloin (helmi-maaliskuun vaihteessa) alkaa kirjaamaan joka päivä positiivisia juttuja ylös.

Viikko 1, 1.-4.3
- Nukahdin ajoissa, n. 20.40
- Rauhallinen/hiljainen ilta Setämiehen ollessa pois
- Päiväunet pitkästä aikaa
- Hyvää ruokaa: spagettia ja jauhelihakastiketta

Viikko 2, 5.-11.3
-Tykästyin pitkästä aikaa taas viinirypäleihin
- 1,5h kahdenkeskistä aikaa Setämiehen kanssa
- Aurinkolasit vahvuuksilla (en ole koskaan aikaisemmin raaskinut ostaa, nyt sai kahdet lasit yksien hinnalla)
- Kivat eväät iltaluennoilla
- Viini & leffa-ilta Setämiehen kanssa
- Peuhis (paikallisen urheiluseuran järjestämä peuhutapahtuma lapsille, Petra tykkäs ja itse yllätyin kuinka hyvin myös taaperot oli huomioitu)
- Reilusti ruutuaikaa, mm. MasterCher Suomi

Viikko 3, 12.-18.3
- Petran kanssa kirjastossa lukemassa ja katsomassa taikuria
- Tehokas päivä, paljon jotain tuli tehtyä
- Nukahdin ajoissa, n. 21.50
- Nukahdin ajoissa, n. 22.00
- Onnistuin tekemään kivan hernepussin (ja myöhemmin muutaman lisää)
- Kiva värikylpy
- Puistoilua Petran kanssa

Viikko 4, 19.-25.3
- Eka opistotehtävä palautettu
- Muumeja Petran kanssa (usein Muumit toimii viihdykkeenä, kun mun tarvitsee saada jotain tehtyä mutta nyt istuttiin parin jakson verran yhdessä katsomassa)
- Tykästyin Suffeliin
- Tehokas päivä
- Pitkästä aikaa pannukakkuilta
- Ea-kurssi hyväksytty
- Makuuni yllätti hyvällä alennuskupongilla

Viikko 5, 26.-31.3
- Käytiin moikkaamassa naapurin koiranpentua
- Saunomista kaikesa rauhassa
- Tehokas ilta
- Petra nukahti helposti
- Käytiin koko porukalla moikkaamassa Setämiehen siskon koiria
- Riemukas kylpyhetki Petran kanssa
Huhtikuu ei tuonut ihan sitä helpotusta mitä odotin, mutta eiköhän tästäkin selvitä. Petra on jonkin verran jatkanut sairastelua; tänään viimeksi haettiin antibioottikuuri korva- ja keuhkoputkentulehdukseen ja saatiin sovittua korvien tuubitusaika ensi viikolle. Mulla on tulevan viikon aikan rutistettava vielä viimeiset opistotehtävät ja pari näyttöviikkoa, mutta josko sitten (toukokuun puolen välin jälkeen) voisi vähän hengähtää ja miettiä vaikka, jos jotain ehtisi harrastamaankin.

25. helmikuuta 2018

Lapsiperheissä ei tunneta lomaa

Talviloma. Tuota sanaa pyörittelin paljon kielen päällä reilu viikko sitten, koululaisten talviloman alkaessa. Talviloma tarkoitti, että mullakin oli tiedossa pieni henkäisy arjesta ja aikaa rentoutua-tai niin ainakin kuvittelin. Viikonloppu meni omalla painollaan perheen kesken kotioloissa. Maanantaiaamuna mies lähti arkisesti töihin ja lapsi päiväkotiin, mun viikon alkaessa tehokkaasti kämpän siivoamisella. Siivoojalla, jota meillä ei erinäisistä syistä johtuen enään ole, meni meidän asunnon siivoamiseen 2-3h/krt ja ajattelin, että kyllähän mäkin työn siinä ajassa hoidan. Pyhpah! “Pieni” perfektionismi iski ja jokainen kuleksimassa ollut vaatekappale piti saada paikoilleen, pyykit pestyä, Petran käytöstä jo poistuneet lastentarvikkeet varastoitua, päivällinen valmisteltua ja humpsis, kello olikin äkkiä sen verran että piti lähteä kohti päiväkotia. Kotiin palattua ehdittiin hetki leikkiä ja odotella Setämiestä päivällisseuraksi ja ruuan jälkeen lähdettiinkin koko perheen voimin kauppaan. Kaupasta palattua kello olikin jo taaperon iltatoimien ja nukkumaanmenon verran ja melko pian sen jälkeen itsellekin uni maistui.

Tiistaiaamuna onnistuttiin nukkumaan pommiin. Lapsi pääsi puolta tuntia suunniteltua myöhemmin päiväkotiin ja mun aamutoimiin varaama tunti muodostui lopulta vartissa hotkaistuun aamupalaan ennen kun perhekahvila kutsui. Parituntinen aamupäivä meni siellä nopsasti ja kotona kiireen vilkkaa piti imuriin ja moppiin tarttua mikäli halusin ehtiä siivouksen hoitamaan ennen lapsen hakemista. Yllätyksekseni hommat hoitui lopulta sen verran reippaasti, että ehdin jopa vähän koulujuttuja vilkaisemaan-ihan sen verran, että kirjoitin to do-listan rästitehtävistä… Tiistai-iltoihin meillä kuuluu kylpy- ja saunahetket ja niiden jälkeen oltiinkin taas aika valmista kauraa nukkumaan…

Keskiviikko toisti vielä samaa kaavaa; mies töihin ja lapsi päiväkotiin. Koulutehtävät eteni kivasti parin tunnin ajan, kunnes aloitin keittiöhommat; lihapata uuniin ja Petralle muutamia ruoka-annoksia pakastimeen. Nopeaksi ajateltuihin hommiin meni äkkiä pari tuntia ja taas saikin jo suunnata auton nokan kohti päiväkotia. Ilta sitten menikin ristiriitaisissa tunnelmissa; Mihin jäi se äidin oma aika? Ne päiväunet mistä olin edellisestä perjantaista asti haaveillut? Ehdinkö rentoutua vai juoksinko pää kolmantena jalkana, muistamatta että nyt kuuluisi viettää lomaa?...

Torstaina alkoi tosiaan loma myös Setämiehellä ja Petralla. Mä suuntasin heti aamusta autokorjaamolle, muiden jäädessä vielä sänkyihin nauttimaan rauhallisesta loma-aamusta. Huoltamolla selvisi, että olin päivää etuajassa, mutta auto jäi joka tapauksessa sinne jo vuoroansa odottamaan ja mä lähdin reippaalle aamulenkille, kohti parin kilometrin päässä olevaa terveyskeskusta. Matkalla apua sattui kumminkin tarvitsemaan eräs sekavan oloinen naisihminen ja mä pääsin lopulta sovittuun tapaamiseen tk:lle puolisen tuntia myöhässä. Tuolle torstaille olin suunnitellut koko perheen uintireissua, mutta se suunnitelma hautautui viimeistään siinä kohtaa, kun illan perhekahvilaa pitämään lupautunut ilmoitti olevansa estynyt ja mä otin homman vastaan. Totesin, että vietetään muutama tunti rauhassa kotona ja lähdetään illalla kahvilaan moikkaamaan Petran kavereita. Perhekahvilan jälkeen iltatoimille kotiin ja mä pakkasin tulevan viikonloppureissun tavaroita valmiiksi.

Perjantaina aamupalan ja loppujen pakkailujen jälkeen otettiin mun näöntarkastusajan ja Skanssi-lounaan jälkeen suunnaksi anoppila, jossa viikonloppu menikin rentoillessa. Pariin päivään ei tarvinnut miettiä pyykkivuoria, keskeneräisiä kouluhommia eikä mitään muutakaan arkista. Sain otettua jopa niitä haaveilemiani päiväunia. Kolmisen tuntia sitten kotiuduttiin Setämiehen kummitytön synttäreiden kautta enkä voi kuin todeta, että tämä reilu viikko meni äkkiä, huomenna koittaa taas hektinen arki päiväkoteineen, töineen ja kotiaskareineen. “Loma” oli kaikkea muuta kuin sitä seesteisyyttä ja lepäilyä mistä edellisperjantaina hymy huulilla haaveilin...

28. tammikuuta 2018

Vuosi 2017

Viime vuosi alkoi Petran kanssa kotona hengaillen (äitiysloma). Reilu parikuinen tyttö nukkui vielä suurimman osan vuorokausista vaikka yöt olivatkin rikkonaisia. Heti vuoden alussa tehtiinkin "iso päätös" ja tyttö siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan. Vaikka muutoksia nukkumisessa tapahtui heti (mm. nukkumaanmenoaika aikaistui 2-3h), useamman kuukauden ajan vielä syötiin monta kertaa yössä ja usein jossain vaiheessa yötä tyttö tuli meidän väliin kun ei kerta kaikkiaan rauhoittunut omaan huoneeseen heräämisen jälkeen. Vuoden alkukuukausilta ei juurikaan ole muistiinpanoja eikä löydy facebook-päivityksiä joista kuulumisia luntata-mikä kertonee sen hetkisen elämän väsymystasosta. Myös Setämies on maininnut nuo vauvavuoden alkukuukaudet pahimmaksi ajaksi, univelka oli jotain käsittämätöntä ja jatkuvaa. Tammikuussa aloitettiin Petran kanssa eka "harrastus", kun paikallinen MLL järjesti ensisynnyttäjien ryhmän. Helmi-maaliskuussa aloiteltiin Petran kanssa kiinteitä. Koko ajan enemmän ja enemmän korvikkeelle siirtyvä vauva joi maitoa jo kiitettäviä määriä ja kauhisteltiin tietoa, että maitomäärät tulevat tästä vielä kasvamaan. Mitä pikemmin saataisiin perunat ja muut rinnalle, sen parempi (lompakolle). Avokado ja mustikat olivat lopulta ne ratkaisun avaimet joilla lapsi tajusi syömisen idean ja sen jälkeen onkin kaikenlaiset ruuat syöty hyvällä ruokahalulla. Vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana vietettiin yksi yö TYKSissä tarkkailussa (rotarokotteen sivuoireita) ja käytiin verikokeissa sekä kasvukontrolleissa kun Petra ei mainannut kasvaa pituutta. Mitään merkittävää ei löytynyt, todettin vain että ei tytöstä voi pitkä tulla kun ei vanhemmatkaan ole kovin pitkiä (mä 165cm, Setämies n. 170).
Toiseltakaan vuosineljännekseltä ei löydy juurikaan muistiinpanoja, mutta kun Petra ei osoittanut puolivuotiaana vierastamisen merkkejä, ainakin itse uskalsin hengähtää. Pulloruokittu tyttö oli helppo jättää päiväksi isänsä hoiviin, kun itse kävin "livekirppiksellä" myymässä pieneksi jääneitä vauvanvaatteita ja uskallettiin me yhdessä Setämiehen kanssakin lähteä yöksi Helsinkiin tytön ollessa n. 7kk. Käytiin myös yhdessä festareilla ja näinä kumpanakin kertana saatiin mun siskoista korvaamatonta lastenhoitoapua. Jatkettiin Petran kanssa joka toinen viikko käyntejä ensisynnyttäjien ryhmässä ja ryhmäkertojen loputtua maalis-huhtikuussa, jatkettiin vielä ryhmänä keskenämme tapaamisia aina toukokuun loppuun asti. Mä kipuilin parisen viikkoa hurjahkon näköisen luomitulehduksen kanssa, mutta lopulta sekin nujertui antibioottikuurilla. Äitienpäiväviikonloppu vietettiin Setämiehen vanhemmilla, mun äiti ja mummo kävivät jo viikolla meillä kahvilla.
Heinäkuussa päästiin testaamaan uutta grilliä ja käymään uimarannalla kesän ainoan kerran, kotona jatkettiin Petran kanssa ulkouinteja siirtämällä oma kylpyamme sään salliessa terassille. Heinä-elokuu meni pitkälti syksylle tyypilliseen tapaan marja- ja mehustushommissa (mustikoita lähimetsistä, viinimarjoa omasta ja anoppilan pihasta). Saatiin myös pitkän yrittämisen jälkeen kokea vauvariemua mun raskautumisen myötä-mutta muutama viikko myöhemmin tuo raskaus päättyi keskenmenoon. Itselleni tuo oli hyvää herättelyä ettei lapsia niin vain tehdäkään... Setämies piti elokuussa kesälomia ja tehtiin pari kotimaan reissua (Lahteen ja Jyväskylään), Petra teki siinä sivussa ekat hampaansa. Neuvolasta saatiin lähete fyssarille, kun 10kk tyttö ei liikkunut eteenpäin eikä kääntyillyt, noita käyntejä jatkettiin pari kuukautta parin viikon välein. Mun äitiysloma oli loppumassa syyskuun alussa ja asiaa lyhyen hetken mietittyäni ilmoittauduin työttömäksi. Hieman parempi raha ja tutkinnollani on epätodennäköistä työllistyä-todennäköisesti saisin siis vielä hyvän tovin hoitaa Petraa kotona. Syyskuun alussa "karattiin" myös Setämiehen kanssa naimisiin; parin kaverin läsnäollessa vihkivalat vannottiin maistraatissa ja vietettiin "hääyö" Caribialla pulikoiden. Toivon mukaan ensi syksynä on varaa ja aikaa juhlia isommin... Syyskuun puolessa välissä aloitettiin Petran kanssa jumppa.
Lokakuun alussa käytiin tyttöjen kesken (minä, Petra, Petran kummitäti) juhlistamassa tulevaa 1v päivää Tallinnan risteilyllä. Voi sitä riemun määrää kun pallomereen pääsi kunnolla uimaan eikä vain istumaan kotipallomeren n. 100 pallon sekaan! Petra kävi myös mun siskolla yökylässä, mun ja Setämiehen käydessä Sunrise Avenuen keikalle Turussa. Olikin hassua aloitella iltaa kodissa missä ei ollutkaan yhtäkkiä lasta! Seuraavana aamuna olikin jo kova ikävä ja kiire hakemaan puuttuva perheenjäsen takaisin kotiin... Viikko-pari ennen syntymäpäiväänsä tyttö yllätti ja lähti konttaamaan. Loppukuusta juhlittiin jo vuoden ikäistä pikkutirppaa ja heti tuon jälkeen neiti kärsi ensimmäisen kunnon sairastelunsa kun korvatulehdus tuli kylään. Marraskuussa mä olin aktiivisesti mukana järjestämässä Suomi 100v lastenjuhlia ja Petra sairasteli toisen korvatulehduksen vain 3-4vk edellisen jälkeen.
Joulukuun alussa sain äidiltäni ikimuistoisen puhelun; toisen isoveljeni oli yllättäen kuollut. Surulle ei kumminkaan ollut juuri aikaa, sillä Petra teki lisää hampaita (2), oli Setämiehen ukin synttärit n. 600 km:n päässä, käytiin Napakympin kuvauksissa, mä järjestin itselleni työkokeilu- sekä opiskelupaikan ja Petralle luonnollisesti päivähoitopaikan siinä sivussa. Joulukin tuli ja meni ja kun veli siunattiin vielä vuoden päätteeksi viimeiselle matkalle, suorastaan huokaisin helpotuksesta. Tästäkin vuodesta (ja etenkin hektisestä loppurutistuksesta) selvittiin ja alkava 2018 toivon mukaan olisi seesteisempi...

21. marraskuuta 2017

Vauvavuoden hinta

Eräs taannoinen ilta istuttiin Setämiehen kanssa alas ja käytettiin parituntinen pohtimalla paljonko vauvavuosi tuli maksamaan. Heitin etukäteen karkeaksi arvioksi 3 000e, Setämies oli samoilla ajatuksilla. Paljonkaan tuo arvio ei heittänyt...

Raskaus & synnytys n. 490e
...eli käytännössä maalis-lokakuussa 2016 aiheutuneet kulut. Laskin tähän pari pakettia niin särkylääkkeitä, Rennieitä, pikkuhousunsuojia kuin liivinsuojia, muistamatta tarkemmin paljonko niitä kului. Raskaustestejä tein kolme. Loppuraskaudesta kotiin päätyi kaksi vartalotyynyä tyynynliinoineen, muutamat äitiysfarkut, imetysliivit ja turhiksi osoittautuneet raskauspahoinvointirannekkeet. Taksilla sairaalaan ja sairaalalasku viideltä vuorokaudelta.
Summaan en laskenut yhtä ylimääräistä raskausajan ultraäänitutkimusta, koska siitä saatiin rahat vakutuuksien kautta takaisin. Taksimatkastakin olisi saanut, mikäli olisi tajunnut ottaa kuitin talteen...

Huonekalut & turvallisuus n. 810e
...lapsen vakuutus, varaturvakaukalo jalustoineen, pinnasänky reunapehmusteineen ja lakanoineen, turvaportit (x2), kulmasuojat, vaunuihin kiinnitetty heijastinnauha, aurinkolasit ja -rasva, syöttötuolit (x4), vaunut ja rattaat (x4), hoitotason pehmusteet (hoitotaso itsessään saatiin lahjaksi), matkasänky, itkuhälyttimet.
Varsinainen turvakaukalo saatiin lahjaksi, samoin osa syöttötuoleista ja vaunuista. Kustannuksia aiheutui kun niitä vaihdettiin parempiin. Vakuutus oli ensimmäisen vuoden ilmainen (elo-elokuu), mainittuun summaan laskin kahden kuukauden osuuden kuluvan vuoden vakuutusmaksusta ja omavastuuosuus vuodelta ja kahdelta kuukaudelta. Summaan en huomioinut Petran huoneen tekstiilejä (verhot & matto) enkä sinne hankittua kirjahyllyä-nämä olisi todennäköisesti joka tapauksessa ostettu.

Ruokailu & lääkkeet n. 1 170e
...korvikkeet (3 litraa/viikko keskikulutus), piltit (7 lihasosetta & 7 hedelmäsosetta/viikko keskikulutus), naposteltavat (talk-murut, riisikakut, maissinaksut yms. mitä muut ei syö), tuttipullot ja erilaiset tuttiosat, maistelututti, vauvalusikat, ruokalaput, kupit, lautaset, rintakumit, rintapumppu, maidonkeräyspurkit. Yhden korvatulehduksen myötä omavastuuosuus lääkkeistä, korvakuumemittari, nestemäistä Panadolia pari pulloa, Cuplaton, vitamiinit.
Petra söi 4kk asti osittain korviketta ja äidinmaitoa, tuosta eteenpäin pelkkää korviketta. Kiinteitä alettiin maistella 3,5kk ikäisenä, puolivuotiaasta eteenpäin aterioita. Useimmat ruokailuastiat saatu lahjaksi ja osittain hyödynnetään jo olemassa olleita astioita. Joitakin käsikauppalääkkeitä on saatu kavereilta.

Hygienia n. 910e
...vaipat (laskettu paketti/viikko keskikulutuksella), kylpytuki, vauvojen uima-allas, pyyhkeet, harsot, rikkaimuri, pesuaineet (laskettu +2 pyykkikoneellista/vk kulutuksella+pari sappisaippuapulloa), kosteuspyyhkeet, pumpulipuikot, vanulaput yms.
Kylpytuki, pyyhkeitä ja harsoja ostettiin käytettynä.

Vaatteet ja lelut n. 415e
...muutama kirjakerhopaketti, itse ostetut joulu- ja synttärilahjat, keskoselle ostetut uudet vaatteet ja isommat pääosin käytettynä ostetut vaatteet, hyppykiikku, kävelytuoli yms.
Suurin osa vaatteista ja leluista on saatu lahjaksi ja itse ostettaessa suosittu kirpputoreja yms. Otettiin myös äitiyspakkaus jonka vaatteita ollaan ahkerasti käytetty, osa mahtuu vieläkin. Kirjakerhon lopetin muutaman paketin jälkeen, tämän jälkeen myös kirjat ostettu/saatu käytettyinä.

Muut n. 190e
... tutit, perheen ulkopuolinen lastenhoito, pinnasängyn korokepalat, Bumbo, teetetyt tuttinauhat ja vaunulelu, taustapeili takapenkin niskatukeen, lämpöpussi, pyykkikori lastenhuoneeseen yms. aikaisempiin kategorioihin kuulumattomat.
Näissäkin suosittu kirpputoreja yms. kierrätystä se mitä on pystytty. Lastenhoitoapua on saatu paljon mm. mun siskoilta ja Petran isovanhemmilta, tästä ei ole rahaa maksettu.

Kokonaiskustannukset n. 3 985e. Suurin menoerä on ollut ehdottomasti vaipat, vuoden aikana niihin paloi keskimäärin 590e. Kestovaippailu olisi näitä kustannuksia huomattavasti pienentänyt, mutta itse koen ne jotenkin vaivalloisiksi+pyykkimäärä olisi kasvanut entisestään. Mikäli oma mielenkiinto, kärsivällisyys ja tietämys olisi riittänyt, olisi säästetty huomattavasti myös ateriakuluissa (korvikkeet+piltit yhteensä n. 785e). Vakuutus (laskettu 265e) on todennäköisesti halvin mahdollinen sillä saadaan keskittäjäetuja ja mä saan vielä nuorisoalennustakin. Rintapumppu, pinnasänky tekstiileineen, vaunut ja rattaat ovat olleet suurehkoja menoeriä myös, mutta toivon mukaan kestävät vielä pikkusisaruksenkin tarpeet aikanaan. Vaatteita, astioita, leluja yms. säästynee myös joten niitä ei tarvitse sitäkään vähää ostaa mitä nyt ollaan ostettu.
Kuva: Google

16. marraskuuta 2017

8/52: Lapsi muiden joukossa

Äitiyspakkauksen jälkeen lukumotivaatio oli täysin hukassa ja nappasin kirjahyllystä "takuuvarman" Torey Haydenin. Haydenin kirjoitustyyli ja omakohtaiset kertomukset erityislapsien parista koukuttaa-mutta valitettavasti perhearki eli omaa elämäänsä ja vasta hiljattain sain kirjan päätöksen. Lienee ehkä turha mainita, että 52 kirjaa jää tavoitteeksi tänä(kin) vuonna, mutta jos puoliväliin  (26) pääsisi...


Torey on hoitamassa perheasioita Montanan suunnilla, haaveilee palaavansa kotiin Walesiin heti kun vain saa viisumiasiat kuntoon. Muutamia päiviä ennen lukuvuoden alkua hän saa puhelun, jossa ilmenee läheisen koulun erityisopettajan tarve. Torey on ajatellut, että ei opettajan työhön palaa, mutta viisumin saamisessa tuntuu kestävän eikä parempaakaan tekemistä ole. Vielä kun koululta luvataan, että heti saa lähteä kun paperiasiat ovat kunnossa, ei päätöksen tekoon menekään kauaa...

Lopulta sijaisuus kestääkin koko vaihderikkaan lukuvuoden. Pieni luokka kasvaa muutamalla oppilaalla uusine ongelmineen eikä aivan haasteeton ole avustajaksi päätyvä alkoholistiäitikään. Vuoden aikana ei vältyttä hieltä, vereltä eikä kyyneliltä, mutta  kaikesta selvitään yhdessä ja kirjan loppuun sijoittuvan epilogin mukaan valtaosalla porukasta menee myöhemminkin hyvin. Jopa sillä kyseenalaisella avustajalla. Arvosana 4/5, ei niin koskettava mitä aikaisemmin lukemani Haydenit ja tarina hieman säröili lukuajan katkonaisuuden myötä. Oivaa luettavaa niille jotka eivät hevillä säikähdä, erityislasten arki kun on yllätyksiä (ja eritteitä) täynnä.

Kuva: antikvaari.fi

30. lokakuuta 2017

Olen Petra 11kk-1v ja osaan...

...syödä pinsettiotetta hyödyntäen pieniä(kin) juttuja kuten marjoja
...kontata
...vetää itseäni eteenpäin istuma-asennossa
...nousta tukea vasten seisomaan
...kävellä muutaman askeleen sivulle tukea vasten
...kävellä metrin-puoltoista eteenpäin talutettuna
...sanoa mm. tika, tikali, trrrtrrr, äiti ja kakka
...totella kun kielletään (jos haluan)
...jo vähän juoda nokkamukista

Tykkään tanssia (hytkyä musiikin tahdissa, musiikiksi riittää myös esim. tiskikoneen suhina).
En tykkää hampaiden harjaamisesta.

Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä tuoreet mitat tämän päivän neuvolakäynniltä:
paino 9140 (3020g)
pituus 70,2cm (45cm)
päänympärys 45,5cm (35cm)

Seuraava neuvola ja todennäköisesti seuraava tällainen taitopostaus 1,5v (huhtikuussa 2018).

29. lokakuuta 2017

Vaaperon kanssa laivalla

Käytiin alkukuusta Petran kanssa Tallinnan risteilyllä ja ajattelin nyt jakaa muutaman vinkin vauvan/taaperon kanssa laivamatkaa suunnitteleville.

1. Omat eväät
Laivalta saa lasten purkkiruokaa mikäli ei ole allergioita ruokavaliota rajoittamassa ja mikäli on valmis maksamaan esim. pienestä pilttipurkista 0,50-0,70e enemmän kuin kaupasta mukaan ostettuna. Itse en ollut, joten otin purkkisoseet kotoa mukaan. Laivan korvikevalikoimaa en huomannut katsoa, mutta epäilen että ainakaan meille sopivaa Tuttelia ei valikoimasta olisi löytynyt. Omat ruuat ja juomat takasivat myös sen, että syömiset eivät olleet kiinni esim. laivaravintoloiden aukioloajoista.

2. Kylmälaukku & -kallet
Äsken mainittujen ruokien säilyttämiseen. Meillä matkassa oli pieni, 2-3 litran, kylmälaukku ja 2-3 kylmäkallea. Lähdettiin kotoa lauantaina yhden aikaan ja vielä sunnuntaina lounasaikaan (klo 12-13) oli kylmälaukussa sen verran viileää, että korviketta ja ruokia uskalsin sieltä tarjota. Välipalalla taidettiin syödä pelkkä hedelmäsose (säilyy avaamattomana huoneenlämmössä) ja seuraavan kerran sitten kotona päivällistä.

3. Kantoreppu
Facebook-ryhmästä bongattu idea osoittautui toimivammaksi kuin etukäteen osasin kuvitella. Petra viihtyi kantorepussa laivalla hyvin eikä tukittu esim. ahtaita tax freen käytäviä rattailla. Ravintoloissa istui kantorepussa sylissä, ei tarvinnut miettiä pöytäpaikkaa sen mukaan mihin rattaat saa. Rintarepussa Petra matkusti myös taksissa, joka jouduttiin yllättäen ottamaan satamaan palattuamme.

4. Matkarattaat
Lähinnä käytettiin matkatavaroiden siirtämiseen, mutta "vauvakin" niissä istui mm. terminaalissa lähtöä odotellessa ja Tallinnassa kierrellessä. Matkarattaat sai hytissä kasaan ja pois tieltä naulakon alle. Meillä on Graco Mirage+ matkarattaat, jotka tarvittaessa liikkuu/kääntyy jopa yhdellä kädellä (kevyet).

5. Muutama kiva lelu
Meillä oli tuttujen unikaverien lisäksi muutama suosikkilelu mukana. Nämä viihdyttivät terminaalissa, kun odoteltiin laivan lähtöä sekä hytissä ollessa. Helpotti huomattavasti kun ei tarvinnut miettiä mitä vauva nakertaa esim.vessakäynnin aikana tai sain itse vaihtaa vaatteita rauhassa ilman että toinen vaatii huomiota. Ehkä lapsi leikki hytin lattialla senkin hetken kiltisti, kun äitiä aamulla vähän torkutti...
"Pari" palloa enemmän laivan pallomeressä kuin kotiversiossamme. 
+1
Maksoin risteilylle mukaan Petran toisen kummitädin. Lupasin oman hytin ja aamupalan sillä ehdolla, että viettää illalla muutaman tunnin mun ja Petran hytissä pienemmän unta vahtiessa. Mä sain näin ollen pari-kolme tuntia omaa aikaa ja mm. rauhassa kierrellä kaupoissa ja käydä syömässä. Oli myös kiva, että oli seuralainen Tallinnassa pyörimiseen :)

12. lokakuuta 2017

"Näiden todistajien läsnäollessa, kysyn sinulta,..."

Kun keväällä 2016 Setämiehen kanssa päädyttiin kihloihin, sovittiin naimisiinmenolle muutama ehto; haluttiin ensin saada yhteinen lapsi, tuolla yhteisellä lapsella piti olla nimi annettu eikä häitä juhlittaisi kirkossa. Myöhemmin ehtoihin ilmestyi myös se, että tasa-arvoisen avioliittolain pitää mennä läpi; emme halunneet olla epäreilussa asemassa joihinkin kavereihin nähden.

Petra ilmoittelikin olemassaolostaan pari viikkoa kihlautumisen jälkeen ja loppuvuosi meni tehokkaasti raskauteen ja vauva-arkeen keskittyessä. Viime keväänä Setämies nosti hääajatuksen uudestaan esille ja ehdittiin muutamakin hääpäivä kalenteriin katsoa ennen kun todella päästiin maistraattiin asti.

Todistajiksi saatiin pari kaveria, joiden kanssa käytiin syömässä lyhyen vihkitoimituksen jälkeen. Ruuan jälkeen meidän osalta ilta jatkui "häämatkalle" Caribialle. Shampanjaa, pienehköt hieronnat, uimista ja illalla lähdettiin vielä tulevan hääbändin keikkaa katsomaan. Setämies näki kyseisen bändin ensimmäisen kerran ja vakuuttui, että "pojat" kannattaa häihin kutsua vieraita viihdyttämään.


Itse en halunnut naimisiinmenosta kertoa etukäteen kovinkaan monelle, tiesin että kaikki sukulaiseni eivät halunneet meidän menevän naimisiin enkä halunnut negatiivisten kommenttien pilata iltaani. Setämies kertoi muutamille läheisilleen, mm. vanhemmilleen ja esimiehelleen jotta sai hääpäivän vapaaksi. Itse laitoin maistraatin jälkeen tekstiviestit vanhemmilleni ja illalla hotellilla ollessa julkaistiin kuva shampanjalaseista ja vihkitodistuksesta facebook-ystävien nähtäväksi. Onnitteluja luonnollisesti satoi, pääosin yllättyneet ihmiset ovat olleet onnellisia meidän puolesta. Joukkoon kumminkin mahtuu niitäkin jotka mielensä pahoittivat ja niitäkin jotka epäkorrektisti kyselevät onko toinen lapsi tulossa, olenko vain Setämiehen rahojen perään jne. Tällaiset kommentit on paras jättää omaan arvoonsa, mutta se on toisinaan helpommin sanottu kuin tehty...

Vihkipäivän look:
Mekko H&M
Sukkahousut pinkmonkey.fi

21. syyskuuta 2017

7/52: Aapine

Heli Laaksosen lounaismurteella kirjoittama Aapine johdattaa nimensä mukaisesti, hauskalla tavalla, kirjainten saloihin. Jokaisella kirjaimella on oma, yllättäväkin tarinansa, jota Elina Warstan hauska kuvitus tukee luontevasti. Kirjan loppupuoliskolta löytyy muutama hiukan pidempi tarina luettavaksi, hauska sanasto niille joille murteilla puhuminen ei muuten aukea ja lyhyt historiikki murteisiin liittyen.

Sanoisin, että 4/5. Lounaismurre on mulle pitkälti tuttua omien juurien kautta, mutta muutama "uusikin" sana ja sanonta löytyi. Kuvitus oli hauskaa, mutta joidenkin hahmojen ulkonäkö oli...vähintäänkin hämmentävä. Kuten kannesta löytyvän punasilmäisen kanin, krapulako sillä oli? :D
Kirja sopii niin hömppälukemiseksi aikuisille, pienimmille lapsille ääneen luettavaksi hauskan "kielensä" myötä  ja isommille lapsille muuten vaan. Kirjaimet ja sanat tosin kannattaa ensin oikeasta aapisesta opetella ettei joudu myöhemmin hankaluuksiin ;)

11. syyskuuta 2017

Yksi vai kaksi lasta

Ollaan Setämiehen kanssa pitkään yritetty toista lasta, oikeastaan koko tämä vuosi. Kuukausien yrittämisen jälkeen meillä lopulta tärppäsi ja tein elokuun puolessa välissä positiivisen raskaustestin. Odotin lopultakin Petralle pikkusisarusta, huhtivauvaa.
Muutama päivä myöhemmin alkoi kumminkin runsas verinen vuoto eikä niillä viikoilla ollut mitään tehtävissä. Ensimmäinen viikko-puoltoista oli sumuisia, iltaisin itkin itseni uneen ja näin jatkuvasti putoamisaiheisia painajaisia. Mietin mikä mussa on vikana...

Kuten tuolloin muutamille sanoin, en tiedä harmittaako enemmän pitkän yrittämisen jälkeinen keskenmeno vai se, että tämä asia unohtunee piakkoin. Kenellekkään emme ehtineet raskaudesta vielä kertoa, halusimme odottaa ensimmäiseen ultraan rauhassa. Sitä ultraa ei nyt tule.... En ehtinyt edes neuvolaan soittaa, joten raskaus ei tule näkymään edes terveystiedoissani-vaikka itse tiedän olleeni kaksi kertaa raskaana. Mä en osaa ajatella itseäni kahden lapsen äitinä, mulla ei ole enkelilasta jonka haudalla kävisin.

Kävin viikkojen ajan päänsisäistä kamppailua kirjoitanko tätä postausta. Pelkäsin, että teen kärpäsestä härkäsen. En halua sääliä. En halua, että ihmisten on vaikea kohdata mua tämän jälkeen, olla luonnollisia seurassani. Toisaalta tuntuu pahalta myös olla puhumatta. Tämä oli mulle, meidän perheelle iso juttu, eikä sitä noin vaan voi painaa unohduksiin vaikka pahin on jo helpottanut. Keskenmenot on tabu, josta ei puhuta. Tabu, josta pitäisi puhua jotta tämän asian kohtaavat eivät tuntisi oloaan niin yksinäisiksi.