Tuli pari viikkoa sitten laitettua yhteydenottopyyntö lapsettomuusklinikalle. Jo pari vuotta sit mietin miksi en munasoluja luovuttais ja tekis näin ollen jonkun elämää lapsien myötä onnellisemmaks. Sillon juttu kaatu muistaakseni suositukseen odottaa vielä joku tovi. Onhan pari vuotta aikamoinen tovi, eikö?
Ylipäänsä oon niitä ihmisiä, jotka haluaa auttaa muita. Antaa omasta, ehkä vähästäänkin, jos toinen oikeasti tarvii. Miksi ei siis tässäkin asiassa. Toki joku saattaa haittapuoleksi sanoa, että luovutetuista soluista syntynyt saa täysi-ikäistyttyään luovuttajan yhteystiedot.
So? Kahdeksantoista vuoden päästä oon...39v. Aikuinen ja toivon mukaan itsekin äiti. Hieman kyynisesti tosin suhtaudun kuinka moni ottaa yhteyttä, nuori on kumminkin kasvanut ilman äitisuhdetta muhun. Miksi se pitäisi myöhemminkään luoda?
Toisaalta se, että yhteydenottopyynnön jätin tai se että ens viikolla on asian tiimoilta haastattelu Helsingissä, ei suoraan tarkoita että luovuttaisin. Se mahdollisuus nyt vaan on askeleen edempänä, kun aiemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti