13. heinäkuuta 2014

Voitto kotiin

Tuleekohan kenellekkään muulle koskaan sellaista hyvin vahvaa tunnetta että nyt kun teen, niin onnistuu? Toissa lauantaina (5.pv) sellainen tunne yllätti mut, oikein pysäytti. Radiossa huudeltiin osallistumaan erääseen kilpailuun ja jokseenkin kirjaimellisesti sielujen silmin näin edessäni oman tulevan facebook-päivityksen lippujen voittamisesta.
Koska tunne oli niinkin vahva, olin 99% varma voitosta, pistinpä kilpailuun osallistumisen menemään-ja tadaa, about puolen tunnin päästä tuli tieto voitosta eli kahdesta kesäteatterilipusta. Näemmä onni suosii tätäkin perisuomalaista joka ei moisiin usko. Teatteriesitys, Irwinin simmarit, oli oikeasti hyvä. Suosittelen.
Irwinin simmarien mainos, Google

Taisi olla seuraava ilta teatterin jälkeen, kun tässä kotona tuttuun tapaan vietin iltaa surffailen-ja kapum! Tuli tieto, että oon voittanut kahden päivän rannekkeen Pioneerifestareille. Kyseessä oli ollut kilpailu, johon oli pitänyt kertoa oma paras festarimuisto (voittoteksti löytyy kursivoituna alta) enkä todellakaan uskonut voittavani-festarimuistoja vaan on kiva jakaa. Ei muuta kun äkkiä haalimaan telttaa ja makuupussia jostain, ylipäänsä selvittämään missä festarit on ja miten sinne helpoiten pääsee.
Luvassa oli mun ensimmäiset kunnon festarit (juhlijana), leirintämajoituksineen kaikkineen-kunnes puhelin perjantaina soi juuri ennen lähtö. Se miten loppuen lopuksi viikonloppu meni, on tarina kerrottavaksi seuraavaan postaukseen... ;)
Kuvakaappaus Pioneerifestivaalien kotisivuilta
"Sopivasti pärähti tuollainen pikafestarikisa käyntiin, viime viikonloppuna kun tosiaan Provinssirockissa tuli töissä oltua. Järjestyksenvalvojana vuorot on 2h töitä ja 2h taukoa ja parin vuoden takaisesta kokemuksesta tiesin varsinkin päivän viimeisin tauon olevan tuskainen. Ja sitähän se tosiaan oli. Oli pakko pysyä hereillä 23-01 väli eikä tuntunut paljon staffiteltan evästykset siinä auttavan. Pari kuppia kaakaoo naamaan ja "fiksuna" nuotiopaikalle hyisiä jäseniä sulattamaan. Niinpä niin, kaikkihan sen tietää että kropan lämmitessä unikin alkaa maistumaan... Meinaisin hyvinkin tyytyväisenä nukahtaa loimuavan tulen ääreen, välittämättä vähääkään muutaman kymmenen metrin päässä mökästävästä esiintyjästä.

Luvattuun vuoroon oli pakko kumminkin tsempata ja kyllähän se väsymys siinä karisi kun enemmän ja vähemmän sekaisin olevaa festarikansaa sai opastella. Viimeisenkin bändin lopetettua suurin osa "järkkäreistä" lähti tyhjentämään aluetta, oma paikkani oli loppuun asti leirintäalueen portilla. Oikeastaan yllätyin itsekkin omaa auktoriteettiani, sitä kuinka helposti ihmiset (pienellä houkuttelulla) saa siirtymään paikasta A paikkaan B. Puolta kolmea taisi kello näyttää, jos ei jo vähän ylikin, kun esimies lopulta ilmoitti että tästä on hyvä jatkaa huomenna.

Vaikka yö oli pitkä ja väsyttävä, kummasti sitä tarpeen tullen itsensä pystyy tsemppaamaan-ja menemään vaikka läpi harmaan kiven. Festarikansan riemun sivusta seuraamisen ohella paras palkka oli ehdottomasti kömpiä yöllä kainaloon lämmittelemään ja nukkua pitkälle seuraavaan päivään."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti