Päivän laskiessa kaikki tuntuu niin kovin selvältä

Viikonlopun jälkeen oli taas todellisia hankaluuksia asennoitua arkeen... Ehti kertyä univelkaa ja maanantaiaamuna annoin periksi ja nukuin ne pois. "Vaatimattomat" 11h putkeen. Koulupäivä oli sitten siinä. Viikonloppu näkyi myös siinä ettei lenkille tullu lähettyä-ja hammasta purren pakotin itseni aloittamaan tavan uudestaan. Ja kyllähän se auttoikin tuttuun tapaan, Setämiehenkin kanssa intouduin vielä kunnon keskusteluihin-ja nukkumaanmeno venyi aamutunneille. Totesin etten parin tunnin päästä kouluun nouse, en mene sillä tiedän nukkuvani tunnilla. Kotipäivä nro 2, illalla taas hampaat irvessä lenkille. Ruokakaan ei oikein maistunut.
Kyllä se siitä sitten taas, tänä aamuna kiltisti rämmin lumipyryssä kohti koulua-mielessä manaten Setämiestä joka samoihin aikoihin lähti Etelä-Euroopan lämpöön. Mur! Kauaa en tosin jaksanut synkistellä, aamukahvi teki tehtävänsä ja koulukin maistui-jos niikseen voi sanoa. Kahvittelin Hippiäisen kanssa ja sain lopultakin viikonloput tiskit tiskattua. Illan lenkkikään ei tuntunut enään niin pahalta kun parina viime päivänä. Arki on taas täällä.
Ainakin hetken... Huomenna on koulusta oikeasti vapaa, joten en nyt ole ihmisten aikaan nukkumassa. En siis huomenna myöskään herää aamuaikaan. Mihinkään ei ole pakko mennä-joten todennäköisesti vapaaehtoinen Helsingin visiittikin jää väliin. Lenkille todennäköisesti saan itseni; ilman sitä ei heru iltapalaa. Uhkaile, lahjo, kiristä-kolminaisuus näyttää toimivan myös omalla kohdalla ;)
Perjantaiksi oliskin sitten taas jotenkin orientoiduttava, jaksettava aamun rutistus koulussa jotta voin hyvillä mielin oman pikkureissuni suorittaa viikonloppuna. Siitä lisää jälkikäteen. Ensi viikon alkuun pari koulupäivää ennen joululoman alkamista-ja ennen kun Setämies on taas tavattavissa. Ei paha, mutta "paha" siitä helposti tulee mikäli annan itseni yhtään lipsua.