Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Yks tärkeimpiä asioita mitä lapselle voi opettaa, on mun mielestä pettymyksiin opettaminen. Se, ettei elämä ole aina reilua eikä ole maailmanloppu, jos häviää pelissä. Ei ole myöskään maailmanloppu, jos kaupasta ei saa haluamaansa eikä se jos naapurin vekaralla on uudempi polkupyörä tms. Isommaksi kasvaessa pettymyksien kohteet luonnollisesti vaihtuu. Oma keho ei kehity halutusti tai toivotulla nopeudella, ihastuminen jää ykspuoleiseks. Ei ehkä ole rahaa mopokorttiin tai sen hetken cooleimpiin muotivaatteisiin. Aikuisiällä pettymyksiä voi tulla puolison (tai sen puuttumisen) suhteen tai unelmätyöpaikan mennessä sivu suun. "Valintamme ei valitettavasti tällä kertaa osunut sinuun"- sähköposti tai puhelu lienee kokemus valitettavan monelle meistä...

Tässä ihan hetki sitten kohtasin itse erään pettymyksen ja jäin miettimään miten pettymykset näin aikuisena tuntuukin niin pahalta. Lapsena oli helppo unohtaa, hetki vain ja oli jo uudet jutut mielessä. Teininä löytyi uusi ihastuksen kohde ja kohta jo muotikin vaihtui niin että oli taas sopivat vaatteet. Mopoikäkin meni ohi. Vaan aikuisena... Tuntuu kuin pettymys olisi itseä suurempi (ainakin näin erityisherkkänä) ja sen käsittelyyn menee pitkä tovi. Pahimmissa tapauksissa pettymys muistuttaa itsestään; entinen ihastuksen kohde pyörii samoissa kaveripiireissä uuden heilan kanssa tai kaverinsiskonkaiman sometili on täynnä hekumallisia kuvia paikasta, johon itsellä ei ole varaa tai aikaa lähteä.

Mikä ehkä kumminkin lohduttavinta; aikuisena on aina vaihtoehto. Mikäli reissuun mielii, aika ja raha on loppuen lopuksi vain järjestelykysymys. Ihastuksen uudesta heilasta voi tehdä parhaan kaverin tai halutessaan vaihtaa vaikka koko kaveripiiriä. Tai ehkä se ihastus tajuaa mitä on menettämässä ja pian avautuu tunteistaan sinua kohtaan. Unelmatyöpaikkaa ei kukaan voi luvata, mutta seuraavan työnhaun yhteydessä on ainakin kokemusta viisaampi-ja kenties saa sen seuraavan unelmaduunin.
Aikuisena harvoin kukaan tulee sanomaan ettet voi tehdä niin tai näin.

Juhannus ankallismaisemissa

Lähettiin torstaina Setämiehen kanssa minilomalle mun lapsuudenmaisemiin Hämeenlinnaan. Kolmeksi yöksi oli varattu hotellihuone Rantasipi Aulangolta, joka normaalien hotellihienouksien lisäksi tarjosi jos jonkin moista aktiviteettia. Torstai-ilta tosin meni ajomatkasta palautuen ja pitkän kaavan mukaan syöden. Koska tarkoituksena oli miniloman aikana kierrellä mun sukulaisia läpi, meni siinä hyvä tovi iltaa puhelimessakin.

Perjantaiaamuna veli ilmoitti lähtevänsä lasten kanssa Särkänniemeen, joten kyläily siellä peruuntui. Aamupalan jälkeen otettiinkin kunnon päikkärit ja kun perinteinen juhannussade hieman otti laantuakseen, tutustutin Setämiehen Aulangon kansallismaisemiin. Kylpyläosaston vuosihuolto oli saatu aikataulun mukaisesti tehtyä, joten sateen yllätettyä päästiinkin jo allasosastolle nautiskelemaan. Uintien ja saunojen jälkeen vielä runsas buffet-ruoka hotellissa, juhannustanssit hotellin yökerhossa ja jo maistuikin uni.

Lauantaina jatkettiin aamupalan jälkeen tutuksi käyneellä päiväunilinjalla. Kahdeksi mentiin mun isovanhemmille kahville missä viihdyttiinkin hyvä tovi. Yhdistettiin samaan reissuun vierailu Hämeen linnalla ja haettiin Kettu keilailuseuraksi tämän vanhemmilta. Tunnin verran keilailu kesti, syötiin hyvät ateriat ja Ketun lähdettyä käytiin vielä iltauinnilla kylpylän puolella.

Sunnuntaiaamuun ei juuri muuta sitten mahtunutkaan kun aamupala, pakkailu ja lyhyet päiväunet. Suunnitelmissa oli käydä veljellä lounastamassa, mutta he(kin) vietti juhannusta jossain reissussa.

 

P.S. Juhannuksen ohella tuli juhlittua puolivuotispäivää < 3

Eniten vituttaa kaikki

Pitkästä aikaa olen omassani kodissani yöpymässä-ja vituttaa. Tuuli ujeltaa nurkissa, lyhennetyt pimennysverhot odottaa eteisessä ikkunaan ripustamista. Se pitää tehdä vielä ennen nukkumaanmenoa. Palelen viltin alla riippumatossa, haikailen takaisin Setämiehen parvekkeelle, lämpölampun viereen pelaamaa Skip-boa.
Siivoojan piti käydä tänään, mutta otti eilen loparit. Imuri tosin onkin Setämiehen luona huollettavana, itselläni kun ei tarvittavia välineitä ollu. Mikäli uusimpiin viesteihin on uskominen, ei huolto suju lainkaan niin kun pitäisi. Kodin nurkat on siis edelleen täys kissan karvoja ja lasken hetkiä ensimmäiseen allergiakohtaukseen.
Alkavan kesän kunniaksi tilasin HooEtÄmmältä kauniita kesävaatteita eikä yksikään tuote ollut sopiva. Lähtevät palautukseen ja tyydyn kulkemaan vanhoissa kuteissa. Ei muuten niin väliä, mutta vähintäänkin sandaalit olis ollu kivat... Tosin kun tämä Suomen kesä on mitä on, lienee varmin varustus kumisaappaat.

(Tähän kuuluisi kuva sadevarustuksesta, mutta täbi ei suostu lataamaan. Sekin vituttaa, tietenkin.)

P.S. Ollaan huomenna Setämiehen kanssa menossa katsomaan erästä kaupunkikolmioo. Se ei vituta. Jos hyvin käy, on koti kenties piakkoin yhteinen.

Uuden kodin korkkaus ja laiska arki

Pari viikkoa sitten muuttaessa, sain ystävältä vinkin siihen miten uusi koti tulee "korkata". Neljä vaihetta;

• Nuku sohvalla (tai sohvan korvikkeella)
• Käy kakalla
• Harrasta lemmenpuuhia yksin tai toisen kanssa
• Oksenna

Heitin siinä sitten ihan vitsillä, että kaikki muu onnistunee paitsi tuo viimeinen-paitsi jos porukka tupareissa juottaa mut niin huppeliin, että norjan juttelu alkaa sujua. Ilmeisesti ei ois pitäny vitsiä heittää, sillä tuparien jälkimainingeissa tuli tosiaan halailtua wc-pönttöä. Enkä mielestäni edes juonu paljoo...

Muuten tämä arki noudattaa samaa kaavaa. Koska Taika on hoidossa vielä toisenkin viikon, vietän aikaani edelleen enemmän kotonani kun Setämiehen luona. Töitä ei juuri ole (n. 8h/vk), joten jää aikaa loikoilla riippumatossa, katsoa Lostia ja rakennella palapelejä. Kävinpä eilen jopa lenkillä, heh.