29. syyskuuta 2015

Arjen hallitsemattomuutta

Kolmisen viikkoa sitten suunnitelmissa olin "aivan liikaa ruutuaikaa"-työnimellä kulkenut postaus siitä miten työttömän päiviä vietän. Pääosin kotona neljän seinän sisällä ja tuntikausia erilaisia virtuaalipelejä pelaten. Iltaisin päänsärkyä valitellen ja aamuisin..noh, aamut oli siihen aikaan mulle 12-14 aikaan.Tuota postausta en ehtiny kumminkaan suunnitella saati kirjoittaa ennen kuin erään puhelun myötä työpaikka osui kohdalle. Nyt on kolmisen viikkoa työelämää takana ja arki on rehellisesti sanottuna hallitsematonta. Ennen visusti käsissä olleet langat vaan katoilee, tuntuu ettei aikaa työnteon lisäksi ole muuhun kuin nukkumiseen...
Osasyy arjen hallitsemattomuuteen on varmasti viikkojenkin sisällä vaihtuvat työvuorot; pari kolme iltavuoroa ja pari kolme aamua. Koulutusta vastaavat työt ovat kyseessä, mutta pääosin (nuoren ikäni takia) oon avustavissa tehtävissä. Huolehdin kauppakäynnit, leivon tarjottavia, siivoan. Joissakin asiakastilanteissa saan toki olla mukana, mutta lähinnä apukäsinä ja -silminä.
Mitäpä elämää muuten kuuluu? Setämiehen kanssa ollaan kohta kaks kuukautta asuttu saman katon alla ja vielähän tämä on aika hakemista senkin suhteen. Omat rajat ja oma aika on toisinaan kortilla, eikä aina kumpikaan muista huolehtia esim. omia tavaroita niille kuuluville paikoille. Nyt kun mäkin asettauduin työelämään ja kaksi taloudessa tienaa voita leivän päälle, palkattiin myös siivooja joka käy pari kertaa kuukaudessa hoitelemassa isommat sotkut.
Torstaisin työpäivän jälkeen mulla on kokkikerhon ohjaamista läheisellä koululla, tiistai-illat pyritään pyhittämään saunomiselle. Saunan jälkeinen raukeus tosin tänäänkin äkkiä karisi, kun piti ruveta huomiseksi eväsruokia kokkaan... Viikonloput ollaan (valitettavan) pitkälti vietetty eri kaupungeissa omissa menoissamme. Ja ennen kun huomaakaan, on taas viikko vaihtunut toiseksi, toistaen samoja kaavoja...