10. kesäkuuta 2016

Ensimmäinen kolmannes

Eräs lukija esitti postaustoiveen liittyen raskausaikaan ja mielellänihän sellaisia ylös kirjoittelen. Haluan kumminkin säästää tämän blogin ylenpalttiselta vauvahöpinältä, joten ainakin näin raskausaikaan kuulumisia olisi tiedossa kolmanneksiin summattuina ja mahdollisina sivumainintoina arkea koskevissa postauksissa.

Maaliskuun puolessa välissä tosiaan tein positiivisen raskaustestin erääseen lääkekuurin liittyen. Ensimmäisen ja toisen testin kohdalla menkat ei ollu vielä myöhässä, testiin piirtyi himmeä viiva kontrolliviivan kaveriksi, mutta kolmas testi antoi jo varman tuloksen. Omat epäilyksetkin oli toki jo heränny; puolen tunnin bussimatka työharjoittelupaikalle sai aikaan kuvotuksen tunteen, koko ajan väsytti, röyhtäytti niin etten voinut olla varma pysyykö edellinen ateria sisuksissa ja ihan pienetkin jutut ärsytti. Melkein heti viimeisen testin jälkeen alkoi viikkojen pahoinvointi. Pitkälti vaan makasin sohvalla pesuvati vieressä, kun en voinut olla varma pysyykö edellinen ateria sisällä. Useimmiten pysyi, mutta olo oli silti kamala-ja samaan aikaan otti kuupan päälle se jatkuva makaaminen. Jossain huhtikuun viikoilla pahoinvointi lakkasi lähes yhtä nopeasti kuin oli alkanut ja sitten alkoikin stressi olenko sittenkään raskaana. Stressasin jokaista vessassa käyntiä sillä en halunnut löytää verta alushousuista ja odotin voimakkaita kipuja joita kuvittelin keskenmenon tuovan. Ruoka oli lakannut huonon olon aikana maistumasta eikä ruokahalu tuntunut millään palaavan vaikka enään ei oksettanut.

7 viikon nurkilla käytiin Setämiehen kanssa ekalla neuvolakäynnillä. Perusmittaukset (paino, pituus, verenpaine) ja paljon keskustelua siitä miten asiat nyt etenee. Toukokuun puolella oli veri- ja virtsakokeet joissa suljettiin pois sukupuolitautien riski ja yhdistettynä np-ultraan saatiin ettei ole kohonnutta riskiä saada Down-lasta. Ultrassa lääkäri totesi lapsen olevan hieman pienempi mitä terveydenhoitajan kanssa ekalla kerralla oltiin arveltu, mutta muuten kaikki oli hyvin. Tarvittavat raajat, selkäranka ja aivoverisuonet löytyi. Pituutta vauvalla oli tässä vaiheessa hieman alle 5cm ja huvitti kuinka se jo silti on mun kehon pomo. Mainittujen tutkimuksien jälkeen pahoinvointi teki pienen comebackin, mutta suurin piirtein rytmillä yksi paha päivä, kolme hyvää. Alkoi olla voimia tehdäkin jotain ja vähitellen ruokakin alkoi taas maistua. Unentarve myös lisääntyi hetkeksi, yksi viikko meni 15-16h yöunilla, ennen paluuta normaaleihin 9-11h yöuniin.

Ensimmäiset lähipiirin ihmiset arvasi raskauden viikko plussauksen jälkeen ja vaikka oltiin Setämiehen kanssa sovittu, että katseltaisiin ensimmäinen kolmannes rauhassa kertomatta kenellekkään, ei siinä kohtaa voinut valehdellakaan. Mä kerroin asiasta parille parhaalle kaverille, kun pahoinvointi antoi myöten ja Setämiehen työnantaja sai myös tietää aikaisessa vaiheessa, jotta poissaolot neuvolakäyntejä varten saatiin onnistumaan. Äitienpäivän nurkilla kerrottiin Setämiehen vanhemmille, mun vanhemmille ja isovanhemmille. Kaikki ovat suhtautuneet asiaan hyvin, osa toki yllättyi, ja musta on ollut mielenkiintoista kuulla esim. äitini kertomuksia niistä ajoista kun on ollut itse raskaana. Suunnaton tuki alkutaipaleella on ollut myös Setämiehen raskaana oleva pikkusisko-joka muuten sai tietää myös aika alkumetreillä kun mun oli pakko päästä jollekkin ihmettelemään oloja.

Painonmuutos ensimmäisellä kolmanneksella +700g. Maha ei luonnollisesti vielä näkynyt ulospäin. Laskettu aika marraskuun lopulla.
"Mato" np-ultrassa, viikkoja 11+4

9. kesäkuuta 2016

Miniloma Oulussa ja muutto

Viime viikon alussa pakkasin kimpsut ja kampsut ja suuntasin minilomalle Ketun (ja tämän Setäihmisen) luo Ouluun. Edellisestä kyläilystä olikin ehtiä kulua jo yli kolme vuotta-noin pitkälle kun ei ihan joka päivä tai edes joka viikonloppu tule lähdettyä kahville. Se mitä tiistai-illasta oli jäljellä kun junasta pois jäin, keskiviikko ja torstai saatiin todella nopeasti kulumaan Oulun keskustassa pyöriessä, koirien kanssa ulkoillessa ja Haaparannan visiitillä. Minilomalle oli taas hurjat suunnitelmat kirppiskierroksineen ja Glee-maratooneineen, mutta eipä ainakaan itseäni yllättänyt että osa jutuista jäi suunnitteluasteelle :D Kotielämän hektisyydestä olikin jo korkea aika saada kunnon irtiotto ja lupa vain olla tuntitolkulla.
Perjantaiaamuna hyppäsin paluumatka junaan, tosin kodin sijasta suuntana äippälä. Etelään päin kumminkin :) Lauantaina oli tiedossa serkun yo-juhlat ja ajattelin ettei kuuden tunnin junamatka juuri ennen juhlia olisi miellyttävää. Siispä jo edellisenä iltana äitille pitämään majaa ja lauantaina sieltä yhdessä juhlapaikalle. Setämies onnistui jotenkin kummasti luistamaan tästäkin "velvollisuudesta"... Kakkukahvit juotua hyppäsin viimein Turkuun kulkevaan bussiin ja ilta sujui muuttolaatikoita pakatessa. Taisinpa siinä ehtiä kupposen teetä juomaan naapurienkin kanssa... Setämies könysi yöllä kotiin riennoistaan ja sunnuntai sekä maanantai keskityttiin ankarasti pakkaamiseen. Tiistaiaamuna pihaan kaarasi muuttoauto ja täällä sitä nyt ollaan uudessa kodissa. Tai minä olen. Setämies lähti siskonsa kanssa Lontooseen.
Fiiliksiä uudesta kotikaupungista, kodista ja edenneestä raskaudesta luvassa jahka löydän ajatukseni jostain pahvilaatikkoviidakon keskeltä...

4. kesäkuuta 2016

Eräs kirjavinkki elämäntapamuutoksen tueksi

Alkuvuoden laihdutusinnostuksessa tilasin BestShape-sivustolta reilu parikymppiä maksaneen "treenikirjan". 165 sivuinen opus sisälsi ruokavalio- ja treeniosuuksien lisäksi jumppaohjeita, reseptejä ja ravintotietoa. Kirjan idea oli simppeli; viikon alussa piti kirjata ylös tavoitteet alkavalle viikolle ruuan, treenien kuin henkisen hyvinvoinnin suhteen. Piti perustella syitä kokonaisvaltaiseen elämäntapamuutokseen, kirjata mitat, paino ja painotavoite. "Päiväsivuille" kirjattiin kellonajat, ruuat ja juomat, oma mielipide aterian onnistumisesta, päivän suositusannoksien täyttyminen, unenmäärä, ravintolisät/vitamiinit, treenin sisältö ja kesto, mielipide treenin tehosta. Tilaa oli jätetty muille huomioille. Tähän jälkimmäiseen kohtaan pidin kirjaa suolen toiminnasta tai selittelin syömisiä (taloyhtiön talvitapahtuma, kylässä tms.). Seitsemän päivän jälkeen päästiin yhteenvetosivulle, jossa kyseltiin eri tavoitteiden täyttymisestä, viikon onnistumisista, tavoitteista joissa on parantamisen varaa, inspiraation lähteistä ja vaihtuva viikkotehtävä haastoi esim. miettimään asioita joissa voisi olla itsekkäämpi, uskomuksia joista haluaisi luopua ja kiitollisuuden aiheita.
Kuvia kirjan sivuista
Kirjaa oli tarkoitus täyttää 12 viikkoa, mutta oma into lopahti viikon 11 puolessa välissä. Alkaneella raskauspahoinvoinnilla, kasvaneella unentarpeella ja entistä rajoittuneemmalla ruokavaliolla saattoi olla osuutta asiaan...Vasta nyt sain tehtyä tuloskatsonnan; Muutamilla viikoilla sain pidettyä kiinni yhdestä herkkupäivästä, treenattua jopa 3-4 kertaa viikossa ja kuitujen, veden ja kasvisten määrään huomiota enemmän kiinnitettyä alkoi suolikin toimia kuten kuuluu. Sitten oli niitä viikkoja jolloin karkkia tai muuta hyvää meni vähän joka päivä eikä jumppaaminen innostanut lainkaan... 10 viikon aikana paino ehti vaihdella jonkin verran, mutta lopputulos oli -1kg. Olin tuossa vaiheessa 8-9 viikolla raskaana. Vyötärö-, rinnanympärys-, lantio-, käsivarsi- ja reisimittoja en tajunnut ottaa innostuksen hiivuttua ja nyt jos otan, tulos ei varmasti ole sama mitä se olisi huhtikuun lopussa ollut. Se jää vähän harmittamaan. Kaiken kaikkiaan ko.kirjasta jäi mukava fiilis ja voin suositella kaikille. Vaikka jokaisella päiväsivulla on mainittu sekä ruokailu- että treeniasiat, antaa kirja tilaa juuri sellaiselle muutokselle mitä itse kaipaa. Oli se sitten arkiliikunnan lisääminen, ruokavalion muutokset tai kovempi treeni yhdistettynä oikeanlaisiin syömisiin.