Kirsikkamania

Näin kesäisin, mansikka-allergikkona, mun suurimpiin herkkuihin kuuluu kirsikat. Viime viikolla bongasinkin eräällä facebook-kirpparilla myynti-ilmoituksen vastapoimittuihin kirsikoihin liittyen ja nehän me käytiin Setämiehen töistä päsätyä ostamassa pois. Kympillä reilu kolme kiloa muikeanmakeita kotimaisia kirsikoita, nams!

Tuntikausia meni kun kaikki nuo puolitti, poisti kivet ja pakkasi rasioihin. Sormet muistutti punaisuudellaan vielä päiviä urakan jälkeen... Netistä löytyi vinkki säilömiseen; sokeriliemeen ja pakkaseen. Ohje löytyy seuraavan kuvan alta. Kivet otin talteen, pesin ja ajattelin koittaa jospa niistä saisi pari kirsikkapuuta kasvatettua omaan pihaan. Jos siemenet itää, loput voi kaupata hyvillä mielin eteenpäin-ihan satoja puita ei meidän pieneen pihaan mahdu :D

Sokeriliemi: vesilitraa kohden 4-6 dl sokeria. Itse laitoin tuon neljä, riitti mielestäni ihan hyvin. Keitä vettä sen aikaa, että sokeri on täysin liuonnut ja jäähdytä. Itse pakkasin kirsikat n. 2-3 dl:n annoksiin ja laitoin sokerivettä sen verran, että kaikki peitty. Rasioita tuli aika tasan kymmenen, joista kolme vein tuliaisiksi kun viikonloppuna käytiin mun isovanhemmilla saunomassa ja äitillä yöpymässä. Vielä en ole testannut, miten sokeriliemi/kirsikat reagoi kun niitä lähtee sulattamaan, mutta luotto on hyvä. Kenties kokeilen lähipäivinä kirsikkamehun tekoa, kun eilen sain monen vuoden haaveilun jälkeen mehustimen Setämieheltä ennakkosynttärilahjaksi...

P.S. Setämiehen kanssa käyneen kommunikaatiokatkoksen takia noiden seitsemän rasian lisäksi pakastimeen päätyi litra ulkomaalaisiakin kirsikoita. Ainakin on millä herkutella tulevana syksynä/talvena! :)

Viikko Pokemon kouluttajana

Reilu viikko sitten, pienen painostuksen jälkeen, tuli ladattua puhelimeen paljon puhuttu Pokémon Go. Ensimmäiset viisi tai kuusi taskumonsteria sain napattua kotisohvalta käsin ja ihmettelinkin mikä idea koko pelissä on, eikö sen nimenomaan pitänyt kannustaa liikkumaan. Setä oli pelistä innokkaampi ja monena iltana ollaan käytykin lenkillä, Pokémoneja jahtaamassa. Vaikka viikossa oma otussaldo kertyi lähes 50:en, en ole edelleenkään pelistä mitenkään erityisen innoissani...

Viikon pelailun jälkeen on käyny aika hyvin ilmi sovelluksen plussat ja miinukset. Aloitetaan niistä negatiivisimmista; akun kulutus on jotain aivan käsittämätöntä (vara-akku oli pakollinen ostos), mun Android-laitteella ei toimi AR-kamera eli Pokémonien nappaus "livemaailmasta" (otukset hukkuu heti kun ko.kameran kytkee päälle) ja Pokémonit ilmestyy näyttöön pienellä viiveellä (eli siinä vaiheessa kun on ajettu autolla kolme metriä ohi). Otuksien tiheys vaihtelee todella paljon mikä johtaa siihen, että maaseudulla asuvat jäävät auttamattomasti jalkoihin taajamaihmisten saadessa tiheässä olevien Pokémonien myötä kokemusta ja sitä myöten taistelusalien herruuksia. Tähän astinen saalis on ollut meillä kummallakin harmittavan yksipuolinen; Zubatteja, Rattatoita ja Pidgeyttejä riittäisi vaikka muille jaettavaksi... Peli jää myös huomattavan usein jumiin, mikä on hyvinhyvinhyvin ärsyttävää siinä kohtaa kun jokin harvinaisempi otus olisi mahdollisesti jäämässä kiinni. Joskus ei auta muu kuin sovelluksen käynnistäminen uudestaan ja siinä vaiheessa on turha enään haaveilla ko.otuksen kiinnisaamisesta. Myöskään pelin Nearby-toiminta (eli lista siitä mitä Pokémoneja on lähistöllä) ei toimi toivotusti; saattaa näyttää että jokin otus on 300metrin (kolme tassunkuvaa) päässä eikä tätä otusta näy välttämättä vielä 50 km:nkaan päästä!

Joku iltapäivä jossain päin Suomea

Plussia onkin jo vaikeampi keksiä, mutta mainittakoon nyt ainakin pelin värikkyys ja helppous. Valikko on englanniksi, mutta vaikka kielitaito ei riittäisi, on monet toiminnot pääteltävissä. Setämies mainitsi plussaksi sen, että kaikki pelaa samassa maailmassa (ei ole eri karttoja Apple- ja Android-pelaajille). Itse en hoksannut tuollaista edes ajatella, mutta plussaa se toki on. Peliin ei ole myöskään pakko sijoittaa oikeaa rahaa-mutta se saattaa sitten tarkoittaa teinien kanssa hengailua paikallisilla Pokestopeilla. Peli sopii niin uusille koululaisikäisille Pokémon-faneille, meille 2000-luvun alun Pokémon-huumassa täysillä eläneille kuin ihan niille tavallisillekin pelaajille. Liikkumiseen on toki varauduttava; Pokemunat eivät kehity ennen kun tietyt kilometrit tulee täyteen (2km, 5km tai 10km).

Kokonaisuudessaan ihan ok, kouluasteikolla ehkä 7:n peli. Paljon on kehitettävää, mutta nykyinen sovellus taitaakin olla vasta ensimmäinen versio. Itselläni on mennyt jo maku jatkuvaan puhelimen kyttäämiseen, Setämies ilmoittaa kyllä jos jokin harvinaisempi on näköpiirissä. Lenkeille lähtiessä peli on toki auki taskussa, jotta munat kuoriutuisi. Niistä saa välillä ihan kivojakin otuksia.

Mä ja Pidgey eräällä iltalenkillä. Setämiehen ottama kuva, mulla ei tosiaan tuo AR-kamera toimi...

Viimeisen kuukauden kuulumiset

Viime postausta kirjoitellessa Setämies oli tosiaan siskonsa kanssa viettämässä pitkää viikonloppua Lontoossa ja mä hengailin siinä vaiheessa melko sekaisessa uudessa kodissa. Jossain vaiheessa oltiin puhuttu, että lähtisin reissuun mukaan mutta budjetti ei antanut periksi ja muutenkin totesin, että viettäköön Setämies nyt laatuaikaa siskonsa kanssa kun suhteellisen harvoin kumminkin näkevät. Maanantai-iltana reissuseurue kotiutui, mutta jo tiistaiaamuna Setämiestä kutsui taas lentokenttä, tällä kertaa työmatkan merkeissä. Tämä reissu tuli niin lyhyellä varoitusajalla ettei edes ehditty miettiä mun mukaan lähtemistä. Ensimmäisen reissun kohdalla olin jopa tyytyväinen pieneen hengähdystaukoon. Muutto oli ollut stressaava ja valitettavasti puran huonot fiilikset lähimpään ihmiseen. Tuon jälkimmäisen yksinoloviikon aikana tosin ehti tulla jo tylsää ja kova ikävä. En muista ehtikö Setämies olla yön vai kaksi palattuaan kotona ennen kun meitä kutsui Tampere, kylpyläyö ja mun veljenpojan rippijuhlat.

Seuraavalla viikolla päästiin onneksi palaamaan normaaliin rytmiin eli siihen, että Setämies on töissä virastoaikaan ja mä puuhailen kotona. Ne muutamat arki-illat mitkä oli ennen juhannusta oli aikaa parisuhteelle ja pahvilaatikoiden purkamiselle. Juhannus vietettiin pitkän kaavan mukaan Setämiehen vanhemmilla grillaillen ja mölkkyä pelaten. Mulla ei juhannukseen ole koskaan liittynyt mitään kummempia perinteitä joten en kaivannut samalla tavalla oman perheeni pariin kuten jouluna. Juhannukseen piti loppua jatkuvat riennot, mutta eipä se oikein onnistunut. Seuraava viikko toi mukanaan pienehkön stressin Turun kodille jääneiden tavaroiden roudaamisesta ja loppusiivouksesta. Joka ilta Setämiehen tullessa töistä lähdettiin hakemaan tavaraa ja jo kertalleen siistiksi saatu koti oli äkkiä taas pahvilaatikkoviidakko. Viikonloppu oli ihmeen tyhjäksi jäänyt, joten käytiin vilkaisemassa Turun Keskiaikamarkkinoita ja ostosreissulla Ikeassa.

Viime viikolla saatiin äiti kylään muutamasi päiväksi. Setämiehen ollessa töissä, me naiset viihdyttiin mustikkametsässä ja kirppiskierroksella. Torstaina hyppäsin äidin kyytiin ja Hämeenlinnasta Lahden bussiin. Oli tiedossa festariviikonloppu Summer Upin merkeissä. Festarit oli pienoinen pettymys. Perjantaina satoi vettä jonkin verran ja jotenkin festaritunnelman mukaisesti maa vettyi suoranaiseksi mudaksi. Keikoille yleisö pakkautui niin tiiviiksi ettei pystynyt yhtään jammailemaan omalla paikalla ja kielloista huolimatta jatkuvasti joku tupakoi vieressä. Mua ei noin yleensä tupakansavu haittaa, mutta en usko että se on tässä vaiheessa sikiölle hyväksi-ja koitapa siinä tungoksessa sitten löytää uusi paikka. Vessoihin oli kilometrin jono ja mielestäni järjestäjältä moka sen suhteen ettei esim.anniskelualueella ollut omia vessoja. Setämies oli ostanu mulle kahden päivän rannekkeen joululahjaksi, mutta en kumpanakaan päivänä jaksanut katsoa keikkoja loppuun asti. Yöpyminen järjestyi kuluitta Ässän luona-tosin häntäkin näki harmittavan vähän. Hyvä kun ehdin olennaisimmat kuulumiset viimeiseltä puolelta vuodelta kertoa...

 Seuraaviin viikkoihin tulee mahtumaan paljon pyykkäystä (saatiin eilen vihdosta viimein pyykkikone!), talkootöitä, neuvolakäyntejä, sukulointia, tuparit ja mikäli lupa lääkäriltä heltyy, niin kenties pienimuotoinen ulkomaanmatka. Elokuun lopulle on suunniteltu tupareita ja jos nämä menot siitä sitten alkaisi oikeasti rauhoittumaan...