3/52 Katoamisten kirja

Pitkään ehti tämäkin teos pyöriä luettavien kirjojen listalla ennen kuin kirjastosta mukaan tarttui ja luetuksi tuli. Nyt harmittaa miksi en ole aikaisemmin kirjaan tarttunut...

Nimettömäksi jäävän päähenkilön isä on kadonnut eikä äitiäkään oikein kiinnosta tyttärensä elämä. On vaikea päästää irti menneisyydesta ja keskittyä nykyhetkeen. Tulee riitoja tyttöystävän kanssa, on vaikea keskittyä mihinkään ja unta varten on vedettävä yhä lisääntyvissä määrin Tenoxeja. Maalausharrastus kulkee koko ajan sitkeästi rinnalla, mutta kankaalle ei synny mitään muuta kuin kuvia itsemurhan tehneestä koulukaverista (ensi-ihastus?). Kosovolainen kollega käy huomaamatta yhä tärkeämmäksi ja kirjan lopussa matkustetaankin Belgradiin etsimään isää, itseä ja juuria.

Sanoisin 5/5. Kirja oli kirjoitettu harvinaisessa minä-muodossa, oli helppo samaistua vaikka kaikkia tapahtumia ei itse olisikaan kokenut. Vaikka osa kirjan aiheista oli rankkoja, oli ne kuvailtu sopivasti huumorilla hyöstettynä ja kokonaisuus pysyi kevyenä. Kirja nauratti, itketti, mutta ronskin kielen käytön myötä myös nolostutti. Onneksi kukaan ei tainnut kiinnittää huomiota satunnaisesti punottaviin poskiin... Ajattelin juonen hieman tylsäksi, mutta missään tapauksessa kirja ei ollut tylsä vaan yllätti loppuratkaisua myöten. Oiva kirja matka- tai rantalukemiseksi, mutta toimii muutenkin. Kielenkäytön takia en suosittele alle 15-vuotiaille.

Kuva: Adlibris

Olen Petra 3kk ja osaan...

... jokellella

... melkein nauraa ääneen (neuvolatäti ja issä väittää niin, äiti ei ole kuullut)

... tarttua leluun joka asetetaan käteeni

... katsoa lähes yhtä kauas kuin aikuiset

... viedä nyrkin suuhun

... pidellä jo hieman päätä sylissä ollessa

... viihtyä aika pitkiäkin aikoja (20-60min) sitterissä lelukaaren alla

... joskus tarttua leluun kahdella nyrkillä

Tykkään kylpemisestä ja suihkuttelusta.

Siitä en pidä kun pitää pukea pipo päähän.

Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä mitat edelliseltä neuvolakerralta (3kk):

paino 5030g (3070g)

pituus 55,7cm (45cm)

päänympärys 39,2cm (35cm)

2/52 William Shakespearen Romea ja Julia Timo Mäkelän sarjakuvana

Toisin kuin alkuperäiseen kirjahaasteeseen, päätin tähän omaani hyväksyä myös sarjakuvateokset-kunhan ovat "kunnon" kirjoja eikä mitään Aku Ankan taskukirjoja. Taannoisella kirjastoreissulla tarttuikin käpälään Romeo ja Julia Timo Mäkelän piirtämänä.

Moni tietääkin näiden kohtalokkaiden nuorien tarinan jo, mutta kertaus on opintojen äiti. Montaquen ja Capuletin suvut ovat verivihollisia (syystä joka ei koskaan ole selvinnyt). Julia Capulettia ollaan jo naittamassa naapurimaan rikkaalle kreiville, kun kohtalo astuu peliin Romeo Montaquen muodossa. Nämä kohtalokkaat nuoret rakastuvat toisiinsa ensisilmäyksellä ja pitäjässä alkaakin aikamoinen tohina. Ruumiilta ja kommelluksilta ei vältytä, kun suvut jatkavat yhteenottoja ja "pienen" informaatiokatkoksen takia vannovat Julia ja Romeo ikuista rakkautta kaatuen samaan hautaan.

Kokonaisarviona 1/5. En ole lukenut sarjakuvia niin paljoa, että osaisin taidetta kovin monipuolisesti arvioida mutta näin "maallikkona" kirja oli pettymys. Mäkelän taide oli jotenkin sekavaa, en meinannut erottaa hahmoja toisistaan ja mikäli en olisi tarinaa tiennyt etukäteen, olisin varmasti tippunut kärryiltä kuka tässä vihaa ketä ja ketä haikailee kenenkin perään. Ehkä värikuvitus olisi auttanut hahmottamaan, kyseessä on musta-valkoteos. Kirjan teksti oli huono sekoitus alkuperäistä, vanhahtavaa tekstiä, ja nykyajan slangia-tapahtumat kun modernisti sijoittuivat Veronan sijaan meille tutumpaan Helsinkiin. Tarinallisesti kirja on kiehtova, mutta siitä kunnia kuuluu aivan jollekkin muulle kuin Mäkelälle. Jos sarjakuvista tykkää, niin ehkä tämä pieni tiiliskivi kannattaa lukea.

Kuva: Adlibris

1/52 Ilki Ihana

Setämies koitti tuossa hieman ennen vuoden vaihdetta saada mua mukaan 100 kirjan haasteeseen joka olikin idealta käynyt mulle tutuks jo somen kautta. Sataa kirjaa en luvannut lukea, varsinkaan kun "sääntöjen" mukaan niiden piti olla suomalaisia, eikä keskeneräisiä (vuonna 2016 aloitettuja), lastenkirjoja tai sarjakuvia laskettaisi. Pöh, sanon minä! Lupasin kumminkin 52 kirjaa lukea ja jotta haaste ei muuten pääsisi käymään liian helpoksi, lupasin kaikista 52 kirjasta kirjoittaa arvostelut tänne blogiin. Kaikkea sitä...

Noh, vuoden urakan sai kunnian aloittaa Melissa Marrin Ilki Ihana. Tämä keijutarina oli päätynyt mun luettavien listalle jo joskus teini-iässä-jääden noina aikoina kumminkin lukematta. Olin ehkä ymmärrettävästi skeptinen millaista teinihuttua on luvassa, mutta alkukankeuden jälkeen kirja osoittautui viihdyttäväksi-näin aikuisellekin. Kirjan päähenkilönä toimii lukiolaistyttö Aislinn, joka on perinyt kykynsä nähdä keijuja mummoltaan ja edesmenneeltä äidiltään. Tämä yliluonnollinen kyky olisi hyvä pitää keijuilta salassa, mutta se käy yllättävän vaikeaksi kun keijumaailmassa valtaa pitää talvikuningatar Beira ja kesäkuninkaalla Keenanilla on kiire löytää rinnalleen kuningatar, jotta ikuinen talvi ei tuhoa sekä keijujen että ihmisten maailmaa. "Yllättäen" Keenan on iskenyt silmänsä Aisliniin ja alkaa tahtojen taistelu siitä onko Aislinn valmis alistumaan kohtaloonsa, hallitsemaan Keenan rinnallaan keijujen maata, vai löytääkö Aislinn sitä ennen yhteisen tulevaisuuden ihmisystävä Sethin kanssa. Kenties molempien?

Kokonaisarvioksi sanoisin 3/5. Yllättävän viihdyttävää ja koukuttavaa luettavaa, pientä miinusta tarinan arvattavuudesta. Ikuisen talven ja kesän taistelut alkavat olla aika kulunut tarinan aihe... Kirjassa myös vilisi turhan tarkoin kuvailtuja sivuhahmoja, joiden merkitys jäi loppuen lopuksi hieman epäselväksi. Kaikesta tästä huolimatta aion jossain vaiheessa tarttua kirjan jatko-osaan (Sala Kavala).

Kuva: Adlibris

Olen Petra 2kk ja osaan...

...jo hieman jokellella

...hymyillä leveästi

...vastata hymyyn

...kääntää pään äänen suuntaan (halutessani)

...seurata katseella liikkuvaa lelua, enintään 20cm päästä kasvoistani

...huitaista kädellä tutin pois suusta

...jo aika hyvin nukkua omassa sängyssä (aamuöisin toki on kiva päästä perhepetiin)

...viihtyä pieniä aikoja (15-30min) sitterissä lelukaaren alla tai sohvalla lelujen ympäröimänä

Tykkään kovasti jos minua suukotellaan poskille ja nenän päähän ruokailun päätteeksi. 

Siitä en pidä kun äiti puhdistaa pumpulipuikolla sieraimia.

Syntymämittani löytyvät suluista alta ja sulkujen edestä edelliset neuvolamitat (6vk):

paino 4075g (3070g) 

pituus 51,9cm (45cm)

päänympärys 37,2cm (35cm)