7/52: Aapine

Heli Laaksosen lounaismurteella kirjoittama Aapine johdattaa nimensä mukaisesti, hauskalla tavalla, kirjainten saloihin. Jokaisella kirjaimella on oma, yllättäväkin tarinansa, jota Elina Warstan hauska kuvitus tukee luontevasti. Kirjan loppupuoliskolta löytyy muutama hiukan pidempi tarina luettavaksi, hauska sanasto niille joille murteilla puhuminen ei muuten aukea ja lyhyt historiikki murteisiin liittyen.

Sanoisin, että 4/5. Lounaismurre on mulle pitkälti tuttua omien juurien kautta, mutta muutama "uusikin" sana ja sanonta löytyi. Kuvitus oli hauskaa, mutta joidenkin hahmojen ulkonäkö oli...vähintäänkin hämmentävä. Kuten kannesta löytyvän punasilmäisen kanin, krapulako sillä oli? :D
Kirja sopii niin hömppälukemiseksi aikuisille, pienimmille lapsille ääneen luettavaksi hauskan "kielensä" myötä  ja isommille lapsille muuten vaan. Kirjaimet ja sanat tosin kannattaa ensin oikeasta aapisesta opetella ettei joudu myöhemmin hankaluuksiin ;)